Gradu....ei vieläkään ole valmis. Tai käytännössä on, mutta lähetystä vailla. Nyt on kauhea ahdistus siitä, miten siitä tulee mm. ruotsinkielinen tiivistelmä bumerangina takaisin jne jne jne. Lisäksi kun olen aivan eri paikkakunnalla kuin virallisten asioiden hoitopaikka, pelkään, etten lähetä asioita oikeaan paikkaan jne jne jne.

AAARGH.

Apua. Oikeasti, apua.

-M.

Hankin sit itselleni jotain ihan liian kallista, mutta sitäkin superimpaa. Kewl.

Tiesittekö, että karkki-suklaa-kahvi-ruokavaliolla voi tulla sydämentykytystä?

Olen mä graduakin tässä ehtiessäni puuhaillut. Sain ihanan kollegan kielitarkistamaan ruotsinkielisen tiivistelmän, ja (ennalta-arvatusti) se näyttää tällä hetkellä tältä:

Ylläri. Mutta kyllä siitä vielä jotain tulee! Yritän tässä töiden lomassa saada sen kirjoitettua uudestaan ja lähetettyä yliopistolle. JAKSAA JAKSAA JAKSAA!

...no ei jaksa, mutta ei auta itku markkinoilla.

Mul on kahvia korvassa. Niin voi käydä jos nappikuuloke käy mukissa uimassa. Toimii sentäs vielä. Wuhuuuuu!!!!!!!

Sitten niihin pääuutisiin:

Eli sain ekan version VALMIISTA gradusta vihdoin ja viimein lähetettyä! Kävinpä sitten Juhanin kanssa aiheesta keskustelemassa, ja vastoin odotuksiani oli Juhanilla vain pari pienenpientä muutosehdotusta :) Hurraa hurraa hurraa ja kakkua kaikille. No, onhan tässä vielä tehtävää, mutta loistava saavutus tämäkin.

Sitten haluaisin kiittää pappilan mummoa tästä:

Eli te, jotka painitte ikiaikaisen lopputyön kanssa, käykääpä vilkaisemassa jos maisterihautomosta löytyisi juuri teille sopiva kikka! Ja te, jotka kiinnostuitte tuosta tomaattimetodista (ihan älytöntä!), niin netistä löytyy virtuaalitomaatti, jonka avulla pidätte myös kirjallista karttaa tekemisistänne. On se vain jotenkin palkitsevaa nähdä, että on päivän aikana tehnyt jotain. Ja myönnettäkööt, on jotenkin lapsellisella tavalla hauskempaa työskennellä neljä tomaattia kuin kuusikymmentä minuuttia :D

Muutokset graduun on tehty, enää pitäisi rustata ruotsinkielinen tiivistelmä koko roskalle. Vapaaehtoisia?

Tuleepa nyt päivityksiä pitkästä aikaa. Olen niin laiska tekemään merkintöjä ja kaikkea...buuh.

Tässä siis vähän yleiskuulumisia :)

Onpas jotenkin sumea skannaus...no, ehkä saatte siitä selvää. Seuraavassa kuvassa on viime talven fiiliksiä, aih, minun takkini on hieno ja kaunis ja melkein lämminkin..

Mikään ei lämmitä jalkoja kuin pehmoinenlämpöinen kisu!

Kevätkengät! mikään ei ole niin ihanan kuuloista kuin korkojen kopina asfaltilla! Näiden popojen takia mulla on tosin toinen nilkka taas arkana, mutta sellainen se toisaalta aina on kun kerran nyrjäytin sen oikein huolella vuosia sitten.

mä olen NIIN VITUN KYPSÄ tähän graduun!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mä en käsitä, miten mä en ole saanut sitä VIELÄKÄÄN valmiiksi?!?!?!!!!!

On jotenkin kammottavaa, miten elämässä tulee vastaan näin vaikeita kysymyksiä. Ja niihin täytyy vastata itse.

Elämä ei ole helppoa. En ole koskaan niin väittänytkään. Juuri nyt tuntuu siltä, että joku istuu selkäni päällä, ihan lapaluiden välissä, etten käytännössä pysty käyttämään mitään raajojani häätääkseni istujaa, enkä edes nostamaan päätäni katsoakseni, kuka perkele siihen on parkkeerannut. Mutta onko tilanne ylitsepääsemätön? Tuskin. Harva asia elämässä on.

Nyt minun on kuitenkin aika pysähtyä ihan vain pieneksi hetkeksi ajattelemaan, mitä haluan.

Haluan...ensisijaisesti haluan saada gradun valmiiksi. Se ei selkeästikään vaadi paljoa, olenhan vuosikurssistani ainoa, joka ei sitä vielä ole saanut tehtyä.

Haluan myös saada varmuuden siitä, mitä teen tulevaisuudessa. Todennäköisesti minusta tulee opettaja, mutta toisaalta syksyn digitointihomma oli loppupeleissä yllättävän mukavaa. Koska olen luonteeltani päättämätön haihattelija on minun kuitenkin ehkä paras pitäytyä siinä ajatuksessa, että minusta tulee opettaja. Muuten minusta ei tule mitään. Siitä voin jatkaa, että haluan, että minusta tulee helvetin hyvä opettaja. Tietyllä tasolla tiedän jopa pystyväni siihen.

Kolmanneksi haluan olla onnellinen. Tähän en voi vaikuttaa ihan yhtä paljoa itse kuin edellisiin. Tähän vaikuttaa myös ympäristöni, koska en ole ihan täysin egoisti. Haluan elää elämäni onnellisena, haluan auttaa muita ja tulla autetuksi. Haluan rakastaa ja nauraa ja levätä. Mutta ihan oikeasti. Tämä vaatii nyt ensisijaisesti sitä, että toteutan nuo kaksi edellistä edes jollain tavalla.

Eli paras vähentää haihattelua ja aktivoitua

Hopla!

Pääsin taas Turussa käymään, ja tällä kertaa sain mukaan kuvapäiväkirjani, eli jotain vanhaakin roskaa luvassa. Mutta älkää kuitenkaan mitään jättipäivitystä odottako, koska sellaista ei ole tulossa (voi tyttöä kun on laiskaksi syntynyt).

Ensin kuulumisia viime kesältä.

Me loves my cat :) Se on vain nykyään niin tuhottoman paksu et sitä voisi käyttää sohvatyynynä, jos se vain suostuisi siihen...

Televiisio, tuo kaiken pahan alku ja juuri. En minä varsinaisesti voi kehua koukuttuneeni mihinkään yksittäiseen sarjaan, mutta kyllä tuota laatikkoa tulee tuijotettua enemmän kuin pitäisi. Uskallan jopa syyttää sen päälläoloa siitä, etten minä saa graduani tehtyä. En koskaan ole osannut keskittyä moneen asiaan yhdellä kertaa, eli käytännössä, jos telkkari on auki, saatan juuri ja juuri pystyä  neulomaan tai piirtämään, mutten millään lukemaan, saati sitten gradua tekemään. Eli. On yhteiskunnan syy etten minä saa gradua tehtyä.

Sitten vielä toivemerkintä, Ronja, this one's for you: (käykääpä muuten katsomassa hänen bloginsa, siellä on mahtavia kuvia jotka piristävät päivää vaikka toinen kotimainen olisikin vähän ruosteessa)

Esimerkki siitä, miten sysään vastuuta tekemisistäni muille. Mutta tässä on vielä lopputulos tuolta illalta, mielestäni ihan kelvollinen kortti viisivuotiaalle :)

Olin tänään muuten näyttämässä naamaani graduohjaajani luona (jeeee, Jussi on taas elävien kirjoissa). On pitkästä aikaa sellainen olo, että tuosta typerästä kirjoitelmasta voisi jotain tullakin. Valehtelematta, on sellainen olo, että voisin kaivaa kirjat esille ja kirjoittaa jotain uutta :D Aika hienoa.

Loppukevennys: luin tänään tähänastisen graduni (lupasin tosin lukea sen jo eilen huolella, meni muutenkin vähän juosten lukemiseksi..) ja löysin pätkän, mitä en muista edes kirjoittaneeni. Tässä kohtaa voi olla jo huolissaan. Itse repesin nauramaan, ihan kelvollista tekstiähän se oli.

Immeiset!

Nyt on ilmeisesti niin, että olen niin jumiutunut vanhoihin kaavoihin, että pääsin skannaamaan uusia kuvia vasta tullessani pitkästä aikaa Turussa käymään (missään muualla Suomessa ei siis ole skannereita, joita minä voisin käyttää...) Tietysti menin kuitenkin unohtamaan virallisen luonnoskirjani kotiin, mutta tässä tosiaan pari merkintää, jotka raapustin junamatkalla..

Tässä siis tämänhetkinen gradutilanne

No en mä oikeasti pitäis välivuotta enää tässä vaiheessa. Niille, jotka eivät Upia tunne, tosiasia on, että Urpo on nimensä ansainnut, elävä todiste siitä, että nimi on enne. Pitää vain koettaa saada sitä tekstiä tehtyä, ja toivoa et Jussi tulis jossain vaiheessa takaisin. Ehkä tämä mun ja Tonyn allekirjoittama kortti vähän piristäis :) (laitettiin me Lotankin puolesta allekirjoitus, eli kaikki Jussin toivottomimmat tapaukset ovat nyt lähettäneet sille terveisiä :P)

Hehe.

Sit vielä yleiskuulumisia

Jee! ELämä on kivaa :) Nauttikaahan tekin olemassaolosta, kuullaan taas, kun olen kyllin reipas skannatakseni lisää kuvia.